Sunday, 14 April 2013

Päivä 109   Torstai 7.3.2013    Rangiroa

Aamupalan jälkeen majoituksemme emännän piti heittää meidät autolla Avatorun kylään joka sijaitsee pohjoispäässä sitä kohtaa atollia jossa on yhtenäistä tietä ja jossa lähes kaikki asuvat. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos koska läheiseen satamaan oli saapumassa yhteysalus Aranui III.


Tässä vaiheessa ajattelimme mennä lounaalle viereiseen snäkäriin ennen kuin se olisi täysin ruuhkautunut turisti tulvasta. Jonkin aikaa siinä meni ennenkuin alus oli tukevasti kiinni laiturissa ja sitten alkoi melko vilkas avohärdelli. Matkustajat poistuivat laivasta ensin ja samaan aikaan alkoi lastin purku, tosin tavalla jollaista en ollut ennen nähnyt. Laivan nostureilla nostettiin pienempi paatti purettavan lastin viereen ja lasti siirrettiin siihen mies voimin. Sen jälkeen pienempi paatti miehistöineen ja lasteineen laskettiin veteen laivan taakse josta se ajoi laituriin.


Ravinto atollisaarilla on varsin yksipuolista paitsi jos on varaa syödä export tuotteita. Koska niihin ei varaa paikallisilla juuri ole oli juuri ruoka ja erityisesti tuoreet hedelmät Marquise saarilta se mitä kansa täältä oli tänään tullut hakemaan. Kun hedelmä lasti vihdoin saatiin koko kansan nähtäville alkoi niin hillitön meteli ja huuto että päätin perääntyä vähän etäämmälle kuvaamaan moista kaupankäyntiä.





Siinä vaihtoi hedelmät ja raha omistajaa niin nopeasti että harvoinpa tulee moista nähtyä. Ja voi niitä ilmeitä kun porukka poistui paikalta hedelmineen. Silmät säihkyivat ja suu oli hymystä soikeena.

Tässä vaiheessa kello olikin jo sen verran että oli aika palata majoitukseen koska minua tultiin noutamaan ensimmäiselle sukellukselleni tällä reissulla. Vähän jänskätti kun tiedossa oli sukellusta taas pitkästä aikaa, minulle täysin vieraassa ympäristössä täysin vierailla varusteilla. Viimeisen 10v vuoden aikana olen käynyt kerran sukeltamassa Riston (Lortti) kanssa Montolan kaivoksella "luvattomalla" yösukelluksella. Ihan pikkasen piti siis muistella miten kaikki nyt oikein menikään. No onneksi opas ymmärsi yskän ja otti minut tukiopetukseen ensimmäisen sukelluksen ajaksi.

Sukelluksen johtotaulu
Auringolla lämpiävät suihkut

Keskus mereltä päin


Pullontäyttöasema laiturin päässä 

Kompura


Välivarasto valmiille nitroxille 200bar


Täyttöasema laiturilla
Sukelluskeskuksen ote koko touhuun oli todella ammattimaista ja väitän että näin hyvin tätä harrastusta ei ole organisoitu missään muualla. Edellisenä iltana täytin kaavakkeen ja opas piti lyhyen haastattelun ja tarkasti mm. kortitukset ja tilasimme vakuutuksen voimaan DAN:ilta. Tänään sitten kaikki pelit ja vehkeet oli valmiina veneessä ja nouto oli kotiovelta minuutilleen silloin kun pitikin. Märkäpukua (3mm shortsi) pukiessa opas piti hyvän priifin siitä millainen päivän sukellus tulisi olemaan. Myös keskus oli uusi ja sen rakentamiseen ja varusteluun oli käytetty rahaa todella runsaasti. Pullojen täyttö esim. tapahtui alle minuutissa suoraan laiturilla jotta pulloja ei tarvinnut kuljetella kauaksi veneestä. Paineistettu kaasu tuli putkilinjaa pitkin keskuksen kompura tiloista laiturilla sijaitsevalle täyttöasemalle.

Päivän dyykki tehtiin Passe de Tiputa nimiselle alueelle joka oli yksi niistä väylistä mistä laguunin vesi vaihtui aina vuoroveden tahdissa. Ensimmäisellä sukelluksella emme kuitenkaan tehneet niitä kuuluisia virtasukelluksia vaan opas halusi ensin nähdä kuinka porukka toimi vedessä. (seuraavat kuvat eivät ole minun omaisuuttani/ottamiani ja taitavat olla vasta huomiselta mutta laitan ne tähän)
















Sukellukselle lähtiessä opas kyseli minulta paljonko laitetaan lyijyä vyölle mutta vastasin heti että ei hajuakaan. En ole koskaan sukeltanut suomen ulkopuolella (suolainen vesi), alumiini tankilla saati märkäpuvulla ennen tätä ja kun viimeksi olin vedessä oli ympärilläni 20kg vähemmän kelluttavaa rasvaakin kuin tänään. Kuusi se antoi ja se tuntui mielestäni todellä vähältä olisin laittanut 12kg. No otti se vissiin säälistä 1kg reserviin itelleen taskuun. Sukelluksen aikana tankissa oleva ilma kuluu ja tekee tankista kevyemmän sukelluksen loppuvaiheessa. Tästä taas seuraa se että sukelluksen lopussa on vaarana että sukeltaja nousee pintaan tahtomattaan jos on liian kevyesti painoitettu tai ainakin joutuu tekemään ylimääräistä uintia pysyäkseen pinnan alla. No melko pian eli saman tien se antoi mulle sen kilon lisää ja silti tuntui siltä että muutama vielä ei olisi ollut pahitteeksi. Muuten ei hommassa siten mitään ihmeempää ollutkaa. Ylimääräinen jännitys momentti ja luvattoman huono kunto tietenkin aiheutti sen että ilmaa kului ehkä vähän liiankin kanssa mutta väliäkö tuolla kun sitä oli kuitenkin riittämiin lähes tunnin sukellukselle.

Kun VA-kameraa ei itsennäni mukana ollut ei voi muuta kuin vakuutella että aika huikeat olivat näkymät pinnan alla. Korallia ja kalaa oli sitten ihan joka laista ja niiden väritys ihan kuin toiselta planeetalta. Muutenkin koko sukellus meni ihan mallikkaasti mikä ihmetytti vähän itseänikin. Oletin että jotakin säätöä saan aikaiseksi ja pinnalla sitten oppaan torut mutta eipä siinä sen suhteen niin käynyt.

Sukelluksen jälkeen ajoimme veneellä takaisin keskukselle jossa pikainen kamojen huolto ja sovimme samalla huomiset sukellukset alkavaksi heti aamulla.

No comments:

Post a Comment