Monday 1 April 2013

Päivä 107    Tiistai              5.3.2013       Bora Bora

Tänään oli heti aamusta luvassa mukavaa ohjelmaa koska isäntämme onnistui lyhyellä varoitusajalla buukkaamaan meidät vesijet ajelulle Bora Boran ympäri. Aikoja sitten oli itsellänikin tuollainen lelu mutta seisottavaa mallia. Odottelimme kyytiä rannassa ja silmiimme osui tämä erikoisuus. Kyseessä on puolisukeltava sukellusvene. Eli tuo keltainen osa ei koskaan mene vedenalle mutta sen alapuolella on varsin isot tilat lasisilla seinillä ja koska näkyväisyydet täällä ovat huippuluokkaa on retki tuolla ikimuistoinen.

Retken lähtöpisteellä opas kertoi nopeasti laitteen turva yms. asiat sekä selostuksen päivän kulusta. Aamupäivän kierrokselle ei ollut herännyt kuin yksi toinen pariskunta. Vanha sellainen Israelista ja rouva uimataidoton. Kuten arvata saattaa alkumatka meni körötellessä jotta vanhukset pääsisivät juonesta kiinni. No meitä se ei haitannut koska minulla oli homma hanskassa lähes ensimetreiltä ja laite ei mennyt metriäkään suoraan saati tasaisella vauhdilla. Katja aina välillä huuteli takaa pientä huilaus taukoa jotta sai lepuuteltua puutuneita käsiään. Koska meillä ei ole reissussa vedenpitävää kameraa ajon aikaisia kuvia ei ole mutta puolimatkan breikiltä joitakin.

Bora boran kraateri


Rasva ja suolainen vesi = Rentouttava yhdistelmä

Oppaan kokkaama välipala
Virkistävän kellunnan ja välipalan jälkeen suuntasimme takaisin lähtösatamaan. Tässä vaiheessa homma oli jo niin hyvin hyppysissä että 180° hyppy käännös sujui jo mutta kaksin kyydissä tehot loppuivat kesken 360° käännökseen. Lisäksi takana istui varsin tehokas ja pirun äänekäs nopeuden rajoitin joten ihan hulluja temppuja en päässyt edes yrittämään. Satamaan tulon jälkeen kävimme viemässä viestin niiden Saksalaisten majoitukseen että kun tulevat saarelle tulevat suoraan Bloody Maryyn lounaalle. Sen jälkeen hyppäsimme paluukyytiin ja jäimme itse pois kyydistä ravintolan kohdalla.

Katjaa halutti kovin maistaa talon omaa nimikko drinkkiä mutta minua jo pelkkä ajatuskin etoi. 90 luvulla joskus lentokoneessa olen maistanut tomaattimehua ja sen maun muistaa lopun elämäänsä. No pienen  pohdinnan jälkeen pöydässä oli kaksi drinkkiä Blody Maryä ja se oli juuri niin kuvottavaa kuin sen muistinkin olevan. Tunnin verran sitä siinä sitten piti imeskellä.




Tämän paukun nimeä en enään edes muista mutta rouvan muikean ilmeen kyllä. Tämä oli vielä hirveämpää kuin tuo edellinen mutta ajan kanssa se näytti alas menevän.

Kun Saksalaisia ei kuulunut meni odottelu tissutteluksi ja jossakin välissä sitten päätimme aloittaa ruokailun ilman heitä.




Tunteeko joku urheilua seuraava ken on tässä kuvassa??  Unohdin laittaa kysymyksen eiliseen päivitykseen. Kuva siis eilinen.

Kun Saksalaisia ei näkynyt eikä kuulunut söimme hyvät ruuat ja sen jälkeen tilasimme taksin ja ajoimme majoitukseen.

No comments:

Post a Comment