RWY AHEAD

Päivä 95      Torstai      21.2.2013           Nuku Hiva

Lähdimme tälle reissulle 21.Marraskuuta, täten tänään oli jonkinlainen merkkipäivä reissussa. Varasimme tälle päivälle auton koska saari oli niin iso että ilman autoa sen tutkiminen oli totaalisen mahdotonta. Aamupalan jälkeen saimmekin avaimet ihan uuteen Suzuki 4x4 Jimmyyn ja lähdimme liikkeelle. Ensimmäinen etappi oli eräs geokätkö joka oli piiloitettu jo Elokuussa mutta jota kukaan ei ollut vielä löytänyt. Sen jälkeen kun kätköilyn aloitimme ei koskaan ole ollut niin pitkää taukoa harrastuksessa kuin nyt ja niinpä olimme ihan into piukkana. Kätkö oli piiloitettu lookoutille mistä oli hyvät näkymät kyläämme ja kun kätkökin löytyi ongelmitta oli päivä hyvällä alulla.

Kätkön etsimisen jälkeen suuntasimme saaren pohjoispuolella olevaan Atiheu:n kylään. Siinä ajellessa reitille osui myös paikalinen jätteenpolttolaitos eli monttu maahan, jätteet monttuun ja tikku perään. Onneksi täällä jätteen määrä per nuppi on lähes olematonta.

Paikallinen Ekokem

Pääsin juuri sanomasta Katjalle että tällä saarella ainakin tiestö on hyvässä kunnossa kun mutkan takaa paljastui karu totuus eli että päälyste loppuu. Se mitä edessä oli muistutti enemmänkin joenpohjaa kuin tietä. No onneksi alla oli neliveto jossa maavaraa oli tarpeeksi, keskinopeus tosin laski lähes kävelyvauhdin tasolle. Pitkän vatkaamisen jälkeen saavuimme vihdoin Atiheu:n kylänraitille ja päätimme edetä heti yhtä kylää pidemmälle ja palata sitten lounaalle takaisin Atihau:hun.

Valintamme oli Aakapa:n kylä Atihausta Länteen. Kartan mukaan tiedossa oli hienoa maisema reittiä meren rantaa myötäillen. No maisemat olivat kyllä ihan ok mutta tie todella kamala ja ajaminen sillä vaati todella keskittymistä jotta pahimmat kivet ja montut sai kierrettyä.

Muutamia kertoja ajattelimme jo kääntyä takaisin mutta kun mitään kiirettä ei ollut päätimme kuitenkin käydä kurkkaamassa millainen kylä pahanen Aakapa lopulta olisi. Koko matkan aikana vastaantulijoita ei juuri näkynyt joten ihan rauhassa täällä sai ajoreitin valita. Myös Eurooppalaista hapatusta oli tarjolla ennen kylää, pidimme paikalla pienen taon ja kuvailimme maisemia.

Kun viimein pääsimme Aakapaan siellä ei ollut oikeistaan juuri mitään ihmeellistä. Kunnan hallinto rakennusta, pieni posti ja kauppa sekä taloja siellä täällä. Käyntimme täällä jäi näin aika lyhyeksi ja edessä oli taas varsin mielenkiintoinen ajomatka takaisin Atihauhun.

Paluumatkalla Atihauhun Katja bongasi jonkun kummallisen kasvin jolla oli hauska olemus.

Perillä näimme erään pariskunnan jonka olimme nähneet jo aiemmin hotellillamme ja he suosittelivat meille erästä ravintolaa johon poikkesimme lounaalle. 

Näkymä ravintelista oli varsin merellinen ja niin oli ruokakin. Kalaa, kalaa, jne mutta hyvää oli. Muutama kuva vielä kylänraitista.

Täältä aloitimme sitten pikkuhiljaa paluumatkan takaisin omaan kyläämme. Tulomatkalla ohitimme erään muinaismuisto kohteen ja paluumatkalla sitten päätimme pysähtyä ja tarkastella sitä vähän tarkemmin. Täällä kaikki muinaismuisto kohteet ovat lähes identtisiä ja noudattavat samaa rakennustapaa jotenka ilman oppaan kertomuksia näistä ei paljon irtoa. Vasta tarinat näistä paikoista tuovat "lihaa luiden ympärille".

Koko saarella ei ole kuin yksi huoltoasema ja auto piti palauttaa tankattuna. Olin varma että bensa täällä maksaisi vähintää 3€ litra mutta kun lopulta vasta seuraavana aamuna tankille löysimme oli yllätys melkoinen kun se oli halvempaa kuin Suomessa.