Friday 29 March 2013

Päivä 106    4.3.2013          Raiatea / Bora Bora

Aamulla pakattiin taas karavaani kasaan ja oltiin juuri lähdössä kentälle kun tuttu saksalainen pariskunta tulla tupsahti autolla majoituksen pihalle. Katja oli edellisenä iltana nähnyt heidät kaupungilla ja kertonut missä pidimme majaa. Siinä sitten vaihdettiin muutama sananen ja isäntä avautui eilisestä Sunnuntai päivästä. Hän oli heti aamulla pinkonut kauppaan oluen ja ruuan hakuun mutta kaupassa hänelle kerrottiin että sunnuntaina ei kaupasta bisseä saa ostettua. Hän kuitenkin kokeili josko ihan pari tölkkiä saisi kassalta läpi mutta kaikki oli kerätty talteen torujen kera. Ei auttanut vaikka hän yritti selvittää että Saksassa olut ei ole alkoholia vaan tärkeä elintarvike. Totesimme että ehkä näemme taas seuraavalla saarella ja lähdimme kentälle.

Seuraava saari kierroksella oli Bora Bora. Toisen mailman sodan aikoihin jenkit rakensivat saarelle vahvaa puolustusta ja myös lentokentän joka on yhä käytössä. Kenttä on erillisellä saarella joten lennon jälkeen täällä tarvitaan vielä venettä jos haluaa mennä itse pääsaarelle. Hienoimpin hotellien asiakkaita on kentällä vastassa resorttien omat alukset joissa on tarjoilu käynnissä sillä aikaa kun alusta pakataan. Bora Bora on Ranskan Polyneesian ehkä länsimaisin paikka ja hyvin pitkälle rakennettu ja nimenomaan turismin näkökulmasta. 

Hiltonin paatti

Ajan hammas on purrut tätäkin terminaalia jo


Air Tahitin yhteysalus

Bora Boran kraateri saari

Täällä moni resortti on jo tehnyt konkurssin kun turisteja ei ole riittänyt joka paikkaan.  Meillä oli täällä varaus Lonely Planetin Top Choise paikkaan joka oli yhden Ranskalaisen omistama Sunset Hill Lodge. Todella siisti ja asiallinen kaksi huonetta ja keittiä ratkaisu mahtavalla terassilla. Reissun yksi parhaista paikoista hinta/laatu suhteella mitattuna. Kun vielä isäntäkin osoittautui mainioksi  ja hyvin auttavaiseksi persoonaksi oli luvassa lokoisia päiviä. Isänäntä tuli meitä vastaan lautalle hieman myöhässä kun edelliset turistit olivat pyytäneet jotakin extra palvelusta vielä juuri ennen lähtöään. Samasta syystä huoneemme ei ollut vielä siivottu josta isäntä oli kovin pahoillaan. Saarella oli taasen myös yksi geokätkö yhdessä ravintolassa ja kysyimme josko hän voisi heittää meidät sinne lounaalle, siivouksen ajaksi. Isäntä oli kovin mielissään ratkaisusta ja eipä aikaakaan kun saavuimme legendaariselle Bloody Marylle. Saari on erityisesti Amerikkalaisten turistien suosiossa johtuen historiastaan ja tämä ravintola on erityisesti se mihin jokainen heistä haluaa tulla jos täälläpäin liikkuivat enkä yhtään ihmettele miksi. Ehkä mukavin ja tunnelmallisin ravintola missä on itsekkään tullut käytyä. Ravintolan sisäänkäynnin yhteydessä ulkona oli tauluja joissa oli kaikkien kuuluisuuksien nimet joita täällä oli ajan saatossa käynyt. 









Sisäänkäynnin yhteydessä oli myös "narikka" johon sai jättää kenkänsä tai vaihtaa ne sandaaleihin niin halutessaan.


 Lattiat olivat siis hienoa ja lämmintä hiekkaa joten mikäs siinä oli avojaloin kävellessä. Kävimme täällä myös seuraavana päivänä ja lisään tähän alle kuvia myös seuraavasta päivästä.


Käyntikortti taulu jossa ei liienmälti euroja näkynyt




WC:n lavuaari
Tällä tutun oloisella laitteella huuhdeltiin pisuaari
Lounaan jälkeen sitten ilmoitettiin tarjoilijalle että halutaan majoitukselle ja isäntä oli hoitanut kaiken valmiiksi. Taksi tuli ja vei meidän koti ovelle. Kuvia majoituksesta mutta valitettavasti ajalta jolloin olimme jo ehtineet sotkea sen uudestaan.





No comments:

Post a Comment