Lauantai aamu valkeni taas kosteana ja kuumana. Aamupala oli valmiiksi katettuna päärakennuksen olohuoneeseen jotenka sen sai käydä syömässä omaan "tahtiin". Yö ei hyttyssyöttinä mennyt oikein putkeen jotenka heräsimme vasta vähän myöhemmin. Tahitilla oli isot matkailumessut ja täältäkin oli isäntä lähtenyt sinne markkinoimaan paikkaanasa. Emäntä piti taloa ja suoriutui Englannillaan suht kiitettävästi urakasta. Suunnitelma oli tänään kiivetä Tubuain korkeimmalle vuorelle (Mt. Taita'a 422m) koska vettäkään ei tänään näyttänyt satavan ja emäntä kehui sitä helpoksi hommaksi. Emäntä heitti meidät tienristeykseen josta vuorelle pääsi ja sanoi että soittakaa kun pitää tulla hakemaan, sitä hän ei sanonut että risteyksessä ei ollut gsm-verkkoa. Antoi banaania ja sitruunan evääksi matkaan. Sitruuna oli ampiaisen piston varalle, täällä kun kaikki lääkkeet saa luonnosta. Teimme pahan virheen ja meiltä jäi yksi 1,5l vesipullo pois repusta. Mukana oli vain 4*330ml limua ja neljä pientä banaania. No siitä sitten polkua pitkin ylös vuorelle ja nousu alkoikin melkein heti risteyksestä. Jonkin aikaa kun oli polkua noustu oli ensimmäisen juoma tauon paikka ja jo silloin tiesin että juotavasta tulee ongelma. Nousu jatkui ja n.tunnin kipuamisen jälkeen alkoi jo puiden lomasta pilkahdella ihan hienoja näkymiä mereen ja riutalle. Keskipäivällä ilmankosteus oli varmasti 100% ja lämpöäkin lähemmäs 30°C eikä tuullut yhtään. Ensimmäistä kertaa elämässäni hikosin niin että kävellessä sormenpäistä tippui tai pikemminkin valui hikeä. Viimeinen juoma meni jo ennen ensimmäisen vuoren (Mt. Panee 371m) huippua. Sen huipulla kävimme ihmettelemässä maisemia ja yritinpä sieltä ottaa kuviakin. Kamera oli housun taskussa ja kun sain sen käsiini se oli ihan hiessä. Sen tietää mitä kosteus ja suola tekee kun ne kameraan sisälle pääsevät. Yritin sitä kuivailla mutta päälläni ei ollut yhtään kuivaa vaatetta eikä muutakaan millä sitä olisi voinut pyyhkiä.
Saarta ympäröivä riutta näkyi tänne kaikissa väreissään mainiosti mutta ei näissä kuvissa :( Täällä kävelyreittejä ei ole merkitty tai huollettu juuri lainkaan ja niinpä tälläkin huipulla oli arpomista paljonko matkaa oli vielä jäljellä. Juotavaa ei ollut enään tippaakaan ja kauhea oli jano jo nyt. Päätimme lähteä vielä jonkin matkaa katsomaan josko huippu näkyisi. Muutama satametriä edettyämme polku lähti loivasti alaspäin ja siinä oli viitta muttei matkaa eikä aikaa huipulle. Koska juoma tilanne oli mikä oli olisi ollut sulaa hulluutta lähteä kiipeämään vielä eteenpäin. Tässä vaiheessa puhelimessa oli kenttää jo niinpä soitin emännälle että olemme alhaalla 40min päästä ja että tuo juotavaa tullessaan. Vasta paluumatkalla polun liukkaus paljastui ja askel lipsahti aina silloin tällöin. Kun pääsimme alas olimme käyttäneet aikaa 50min mutta tästä huolimatta odotimme emäntää vielä 10min. Kun hän vihdoin saapui saimme juotavaa ja se tuli todella tarpeeseen. Yli litra meni ennen kuin olimme takaisin majoituksessa ja aikaa siihen ei mennyt 10 minuuttiakaan. Illalla sitten oli pääkipeä ja todella pahaolo. Vaikka joi niin paljon kuin mahaan mahtui, sekään ei tuntunut riittävät ja olo oli kuumeinen. Yö meni taas pyöriessä ja pahaa oloa parannellessa.
Sunnuntai valkeni täydellisessä kaatosateessa. Jokainen joka on nähnyt trooppisen sateen tietää millaista on kun vettä sataa oikein kunnolla. Yleensä sateet tulevat täällä tähän aikaan kuuroina mutta nyt vettä satoi lähes koko päivän. Sateella ei viitsinyt uloskaan lähteä jotenka roikuimme netissä lähes kokopäivän. Pyykkikone laitettiin myös pyörimään vaikka pyykin kuivaksi saaminen täällä olikin vähän arvoitus.
 |
| Resortin pesutupa |
No comments:
Post a Comment