Sunday 10 February 2013

Päivä 80    Keskiviikko     6.2.2013             Rimatara

Tänään meillä oli lento varattuna Rurutu nimiselle saarelle puolenpäivän jälkeen. Myös osa perheestä oli tulossa samalle lennolle koska Papeetessa oli isot matkailumessut johon kaikki Ranskan Polyneesian perhemajoitusta järjestävät perheet osallistuivat. Aamupalan jälkeen kävimme tekemässä lähtöselvityksen kentällä ja saimme kuulla että lento olisi myöhässä. Viereisellä saarella oli sattunut kuolemantapaus ja suku oli vuokrannut koneemme päästäkseen hautajaisiin. Ihan ymmärrettävää että kone vuokrattiin vaikka sillä oli aikataulunmukaista reittiliikennettä. Lähtöselvityksen jälkeen meillä oli aamupäivä puuhailla kaikkea ja kentälle piti lähteä vasta kun koneen äänen kuuli. Todellä kätevää ja joustavaa toimintaa. Aamupäivällä sää oli vielä hyvä ja terminaali sisältä näytti tältä.



Terminaalin ainoa kioski oli auki mutta mitään einestä siellä ei enään ollut. Niinpä Ishido soitti saaren toiselle puolelle että laittaa murkinaa valmiiksi olemme tulossa hakemaan. Pienen ajelun jälkeen saavuimme paikallisen mäkkärin pihaan. Pihassa oli mm. hevonen köydessä, muutenkin paikka näytti aika prutaalilta ollakseen spudari. Sieltä kuitenkin irtosi varsin makoisat lämpimät patongit joissa oli täytteenä mm. ranskalaisia. Palasimme majoitukseen syömään ja laittautumaan juhlakuntoon lähtöä varten. Meillä se tosin tarkoitti vain erittäin ison ja painavan Hei:n pujoittamista kaulaan.


Perhe pakkaili mukaansa messuosaston lisäksi myös paljon yhteisön tekemiä käsitöitä. Pistän kuvan yhdestä hatusta jonka tekeminen vie kaksi päivää. Hatussa on lukematon määrä erillaisia yksityiskohtia ja se on mielestäni enemmänkin taide- kuin käyttöesine.



Kun konetta ei ruvennut kuulumaan lähdimme lentokentälle ottamaan tilanteesta selvää ja siinä samalla alkoi keli mennä lentämisen kannalta huonompaan suuntaan. Kun näin tuulipussin arvasin että jotakin ongelmaa saattaa olla tiedossa. Joskus aikoinaan tuli aloitettua liitovarjoilu ja sitä kautta ilmailun perusteet on tiedossa. Ongelma ei ollut tuulen kovuus vaan suunta joka oli 90° kiitorataan nähden eli suoraan sivusta. Paras nousu ja laskeutumis suunta tuuleen nähden on aina suora vastatuuli ja pahin tämä suora sivutuuli. Eikä siinä sitten mennyt kuin puoli tuntia ja käsillä oli jo trooppinen myrsky. Vettä tuli ihan kunnolla ja sen vuoksi näkyvyys heikeni. Tuulikin yltyi paikoin niin kovaksi että rupesin jo miettimään sitä luolaa kiitoradan toisella puolella, se ei ainakaan lähtisi tuulen mukana. Jonkin aikaa siinä vielä odoteltiin kunnes koneen ääni alkoi kuulua. Kone yritti laskua monet kerrat mutta lopulta se joutui lähtemään bensan haku reissulle takaisin Rurutuun. Mitään kuulutuksia kentällä ei tietenkään ollut vaan joku soitti jonnekkin ja joku tiesi jotakin. Tässä vaiheessa tieto oli että kone hakee lisää polttoainetta Rurutusta ja tulee sitten takaisin. Itselläni ei taivaalle tällä kelillä ollut mitään halua joten olin helpottunut kun tieto koko lennon peruuntumisesta lopulta saapui. Rakennukset täällä ovat melkein aina rakennettu hyvin "ilmaviksi" eli seinien ja katon välissä on puolen metrin vapaa tila. Ja kun kone kerran yritti laskua avattiin terminaalin isot nosto-ovet valmiiksi. No arvaahan sen miten siinä kävi, vettä tuli kun aisaa ja ihan vaakatasossa joten eipä aikaakaan kun terminaalissa jo tulvi.


Lentoyhtiö vetosi Force Majoriin ja sanoi etteivät he voi säälle mitään jotenka samme pärjätä saarella omin avuin. Täytyy vielä selvittää tuo seikka koska lentosää oli erinomainen mikäli kone olisi tullut ajallaan alunperin?

Ilta meni turinoidessa perheen kanssa ja yritimme myös selvittää koska seuraava kone tulisi ja miten aikataulumme menisi jatkossa eri saarilla. Perheen äidin pettymyksen messujen menemisestä mönkään saattoi aistia mutta ihmeen hyvin porukat täällä myöhästymiset kestää. Ishido kertoi myös että heillä oli monia kirjeitä omaisille Papeeteen mukanaan ja että perheet odottivat niitä edelleen siellä lentokentällä koska yhtiöllä ei ollut tapana kuuluttaa peruutuksista.

Illalla sitten vielä päätimme testata mukanamme olevat moskiittoverkot jotka on käsitelty Permetriini nimisellä myrkyllä. Permetriini on kätevää tököttiä koska se on hajutonta ja vaaratonta nisäkkäille. Alun perin sitä on uutettu Afrikkalaisesta päivänkakkaran tapaisesta kukasta joten se on luonnon oma tuote.
Permetriini ei siis ole karkoite vaan se tosiaan tappaa ötökät jos ne verkkoon tulevat. Permetriinillä voi käsitellä myös vaatteet, teltat, jne ja todella toimii tehokkaasti. Alan käyttää tuota myös Suomessa kesäisin. Suomessa sitä myydään Bio Kill merkillä.

Jo loppuu ininä ja kuppaus

No comments:

Post a Comment