Friday 25 January 2013

Päivä 58 / Day 58    Wednesday  16.1.2013      Milford Sound / Queenstown

Aamulla oli joen varrellesta kiva heräillä vaikka ikkunan ulkopuolella odottikin taas joukko verenimijöitä. Edessä oleva tunneli Homer Tunnel oli jo auki joten päätimme suunata heti aamusta Milford Soundin suuntaan ja jättää aamupalan laitto välii ja luottaa siihen että joku kuppila löytyisi. Pian tunneli tai tunnelin tapainen olikin jo silmiemme edessä. Tunneli oli sellainen tekele että luulempa moisen Euroopassa menevän välittömään käyttökieltöön. Meidän edessä tunneliin meni täydessä lastissa oleva polttoainerekka ja muu liikenne pysäytettiin siksi aikaa että se ehti tunnelin läpi.

Tunnelin suuakko

Tunnelin "vartian" koppi
Sää alueella oli utuinen ja sateinen ja aika kylmäkin. Vallitseva säätyyppi tälle alueelle jossa sadetta tulee vuodessa rapiat 6700mm


Olimme varautuneet jonkinmoiseen patikointiin alueella mutta vesisateella ja näkyvyyden ollessa huonohko päätimme luopua ajatuksesta. Te Namut olivat täälläkin päässeet arvoiselleen paikalle uudehkon visitor centterin seinällä ja löytyipä ulkoa vielä taulukin jossa veijarit esiteltiin.




Parhaat patikka reitit lähtivät maastoon tunnelin toiselta puolen ja muutenkin koko paikasta tuli mieleen pelkkä turistirysä. Risteilyjä vuonolle lähti 15min välein eri operaattoreiden toimesta ja meno oli melkoista. Jotenkin sopimatonta tälläiseen paikkaan meidän mielestämme. Risteilylle emme lähteneet koska saman tyyppinen setti oli jo koettu ja karttaa kun katsoo niin luulen että vieläpä parempi kuin mitä täältä olisi ollut saatavilla. Tunnelin toisella puolen ensimmäinen ihmettelyn aiheemme oli The Chasm. Suomalainen saattaisi sanoa niitä hiidenkirnuiksi mutta täällä joki teki niiden parissa työtä edelleen ja ne olivat moninaisempia kuin vain pelkkä kuoppa. Parkkipaikalla törmäsimme kuitenkin ensin KEA lintuihin. Keat ovat papukaijoja ja uhanalaisia koska niitä tapettiin kun levisi huhu että ne ovat vahingoittaneet lampaita jopa hevosia. Myöhemmin tästä on jotakin todisteita saatukkin mutta todisteiden mukaan Kea on vain kaivanut lampaan selästä rasvaa ja lammas on sitten myöhemmin kuollut haavoihin ja tulehduksiin. Ihan hulluja otuksia ne kyllä ovatkin joten osan huhuista saattaa uskoakkin. Parkkipaikan veijarit olivat kesyyntyneet koska ihmiset olivat ruokkineet niitä vaikka se on ankarasti kiellettyä.

The Chasm on siis joukko kivimuodostelmia joen kummallakin rannalla. Joki menee niiden keskellä ja syventää niitä kokoajan. Hienon näköisiä ja veden pauhu paikalla oli varsin vakuuttava.




Kun palasimme takaisin autolle oli joku heittänyt automme läheisyyteen ruuantähteitä, ilmeisesti jonkun keiton jämät ja sehän veti Kea:ja puoleensa. Lintujen asenne on varsin pomomainen :) Mihinkään ne eivät lähteneet vaikka kuinka hätysti. Sitten yksi veijari läysi jostakin omenan ja riepotteli sitä niin että osa siitä lensi automme sivuikkunaan. Samantien kaveri pelmahti peilin päälle sitä ikkunasta syömään.
Avasin ikkunan ja ei sitten niin mitään vaikutusta. Katseli vaan ihmeissään ja olisi tullut sisälle jos en olisi ollut valppaana. Käynnistin auton mutta sekään ei kavereita liiemmin häirinnyt. Vasta kun auto lähti liikkeelle ne lehahtivat viereisen bussin kimppuun.


Kun saavuimme Uuteen-Seelantiin pari viikkoa sitten taksi kuski tiesi kertoa että täälläpäin maata oli teitä kiinni tulvien takia. Tulvat ovat seurausta voimakkaista sateista ja täällä oli kuulemma satanut viikkoja yhtämittaa. Täällä siitä seuraa aina myös maanvyötyjä joita näimmekin useita kymmeniä. Suomessa kun näkee liikennemerkin 181. Putoavia kiviä saattaa edessä olla muutama murikka. Täällä samainen merkki + lisäkyltti Avalanche area do not stop asia kannattaa ottaa tosissaan ja hitaasti kiiruhtaa pois paikalta parasta toivoen.



Tässä vyöryssä tavaraa oli tiellä 3-5m korkea kasa n.100m matkalla. Kaivinkoneen puomista saa jonkin käsityksen kuinka valtava kasa maata tässä on liikkeelle lähtenyt. Tälläinen kun kohdalle osuu, auton löytäminen kasasta saattaa viedä kuukausia tai sitten ei löydy koskaan.


Seuraavana reitille osui Marian Falls joka sai alkunsa Lake Marian järvestä. En tiedä näkyikö voimakkaiden sateiden vaikutus vielä putouksen vesimäärässä mutta veden pauhu oli niin valtava että puhetta ei kuullut muutaman metrin päästä. Hetken aikaa tätä ihmeteltiin mutta itse järvelle emme lähteneet patikoimaan.


Iltapäivällä saavuimme Queenstowniin josta varasimmekkin taas hotelli huoneen. Täälläkin viimeaikaiset sateet näkyivät selvästi kun Lake Wakatipu oli lähellä tulvia sisään kaupunkiin. Queenstown näytti mielenkiintoiselta kylältä ja oli oikeastaan ensimmäinen paikka joka jäi harmittamaan kun siihen ei ehtinyt perehtyä sen enempää.




No comments:

Post a Comment