Päivä 57 / Day 57 Tuesday 15.1.2013 Lake Manapouri / Doubtful Sound
Aamulla oli kello
soimassa 6:15 koska olimme ostaneet päiväristeilyn Doubtful Sound:ille.
Risteily starttasi jo 08:00 ja satamassa piti olla 20min ennen sitä. Ostimme
risteilylle myös eväspaketit koska paikallisesta kyläkaupasta ei oikein mitään
mukaan otettavaa evästä löytynyt. Edellisenä päivänä kun kävimme satamassa
lippuja ostamassa joki/järvi näytti ihan normaalilta mutta tänä aamuna sen
pinta oli noussut jo tulvarajan yli.
Risteily starttasi lähes ajallaan ja
ilmeisesti aamun ensimmäinen lähtö ei ole se kaikkein suosituin koska tilaa
veneessä oli ihan mukavasti. Matkanjärjestäjä oli panostanut viihtyvyyteen ja
kaikki kalusto reissulla oli ihan uutta. Matkan ohjelma koostui kolmesta
venekyydistä ja kahdesta bussimatkasta josta viimeisellä tutustuttiin myös
maanalaiseen vesivoimalaitokseen. Ensimmäinen venekyyti kulki Lake Manapourin
halki, Manapourin kylästä järven toisessa päässä olevan voimalaitoksen
läheisyyteen.
|
Lake Manapouri |
Sinne oli rakennettu Visitor Center jossa oli tietoa alueesta.
Sieltä hyppäsimme bussiin jolla ajoimme kapeaa vuoristotietä alas meren rantaan
asti.
|
Näkymää puolesta välistä bussi matkaa. Näkymä meren puolelle. Kuvassa näkyy myös voimalaitoksen purkuvedet, jotka sopivat maisemaan melko huomaamattomasti. |
Täältä alkoi varsinainen Doubtful Soundin kierros upouudella ja todella
hienolla aluksella aina Tasmanian merelle asti. Maisemat olivat mahtavat ja
nähtävää riitti. Mm. delffiini parvi ohitti aluksen melko läheltä ja hyppi
todella korkeita loikkia iloksemme.
Mitä lähemmäs merta tulimme sitä kovemmaksi
mainingit nousivat kunnes lopulta kapteenin käskystä aluksen etukansi
tyhjennetiin ja kävelyä aluksessa kehoitettiin välttämään. Kiipesin heti
ylimmäiselle avokannelle koska siellä vuoristoradan liikkeet olisivat kaikkein
rajuimmat. Maininkeja tuskin huomasi mutta niin isoja ne olivat että
valokuvaamisestakaan ei tullut heilumisen vuoksi mitään. Onneksi
"meri" osuutta ei kestänyt kuin n.15min ja sitten keli ja sen myötä
kulku taas rauhoittui ja etukansikin avattiin taas. Paluumatkalla kävimme vielä
muutamassa vuonossa jossa maisemat olivat todella mahtavia. Harvoin näkee
vuoria ihan merenpinnan tasolta katsottuna. Paluumatkan bussi reitti vei meidät
maanalaisen voimalaitoksen purkuaukon suulle. Koska koko alue on
luontoarvoiltaan korvaamaton ja kuuluu Unescon mailmanperintö luotteloon mitään
kovin radikaalia rakentamista täällä ei olisi ollut mahdollista tehdä. Niinpä
voimalan ainoa näkyvä rakennelma tällä puolella vuorta oli 10m halkaisijaltaan
oleva reikä vuoren seinässä josta tuli ulos vettä n. puolella halkaisijastaan
ja sekin ihan rauhallisesti eikä mitenkään suihkuamalla. Vesi oli oudon tummaa
ja oppaan selitys värille oli se että veden väri muuttuu kun sähkö otetaan siitä
talteen :)
Bussimatka takaisin yläpuoliselle järvelle
(Lake Manapourille) kesti n.30min ja ennen paluuta järvi veneelle
ajoimme koko bussin sisään maanalaiseen voimalaitokseen. Korkeuseroa tunnelille
tuli varmaankin 200m ja rakennelmat maan sisässä olivat melkoiset. Muualla
vuoren sisällä oli melko viileää mutta turbiinihallissa tunnelma oli melko
lämpöinen. Sähköalaa osaavana/tuntevana ymmärsin millaisten voimien kanssa täällä ollaan
tekemisissä. Järvi oli 176m suoraan yläpuolella ja järvestä oli porattu suoraan
alas turbiinihalliin 7 kpl 5m halkaisijaltaan olevaa reikää. Jos jokin paikka
pettäisi vettä olisi hallin lattialla sekunnissa melko runsaasti. Tosin
tähänkin oli varauduttu ja järvellä olevat luukut saataisiin hätäsuljettua 60s.
Tänä aikana sisään tuleva vesi voitaisiin johtaa hallista vara reittiä suoraan
ulos merelle ja henkilövahingot näin ehkäistyä tosin voimalassa olisi edessä
melkoinen remontti.
|
Laitoksen pienoismalli |
|
Turbiinihalli ja turbiinit, kaikki vuoren sisällä poissa näkyvistä |
Melko nopean visiitin jälkeen laitoksessa, edessä oli vielä paluu
risteily Lake Manapourilla. Satama oli ihan voimalaitoksen vieressä eikä
täälläkään ollut ihmeemmin näkyvää rakennelmaa. Aikanaan kun voimalaa elettiin
suunnittelemaan se sai aikaan Uuden Seelannin isoimmat mielenosoitukset siihen
asti. Nyt kun se on ollut paikallaan jo vuosikymmeniä ja ympäröivä luonto on
kasvanut takaisin ei se ainakaan minun silmääni häirinnyt vaikka
luonnonpuistossa olikin. Parempi tietenkin olisi ilman mutta todella pienillä
kauneusvirheillä se on luontoon saatu sopeutettua.
Voimalaitoksen näkyvimmät rakennelmat. Valvomo oikealla, johtotiet ja johdot ylhäällä, rannassa välpät joiden takaa lähtee ne 7 alas porattua tunnelia alas turbiinihalliin.
|
Järvellä liikuimme tämän näköisellä kipolla |
|
Lake Manapouri |
|
Lake Manapouri
|
Olimme jo aiemmin tehneet tuttavuutta joidenkin pienien, mustien ja kipeästi purevien veijareiden kanssa mutta vasta tänä aamuna osumia tuli oikein urakalla ja vasta tänään saimme selvyyden vitsaukseen.
TE NAMU painakaa mieleenne jos olette tänne päin tulossa ja uskokaa että ette kestä sekoamatta 15min kauempaa niiden kanssa. Ne ovat kuin lentäviä pirajoita, kuolema taivaalta. Niiden piston jälkeen paukamat kutiavat niin että meinaa järki paeta päästä. Sekä minä että Katja tulimme siihen tulokseen että on parempi raapia paukamat juurineen ja nyt on kädet ja jalat aika karun näköiset.
Nyt kun ongelma oli tiedossa oli aika kaivaa rinkasta esiin kunnon myrkyt. Repel 55 lämmittää mukavasti orvaskettä kun sitä levittää saunapuhtaalle iholle. Deetin tehon oikeasti oikein tuntee :)
Puhelimesta, kamerasta ja kepsistä sulaa muoviosat kun niihin koskee sormilla jossa tota hermomyrkkyä on mutta pääasiahan on jotta itikat pysyy loitolla.
|
Kaks tykkää, ilman tätä reissu muuttuu painajaiseksi |
Vasta tällä veneretkellä näin maisemia joita olin täältä tullut hakemaan ja voin suositella reissua lämpimästi. Retki vie lähes koko päivän ja kustantaa 170€ lounas paketilla. Eli tämän verran kannattaa matka budjettiin varata ylimääräistä.
Retken jälkeen matka jatkui tutulla kulkupelillä Te Anau nimiseen kaupunkiin josta ostimme lisää ruokaa + muuta evästä ja kävimmepä vielä pitsalla ennen kuin suuntasimme karavaanin kohti Milford Sound:ia. Reitti sinne oli umpikuja joka päätyi mereen ja matkaakin yhteen suuntaan tulisi yli 100km mutta sinne tiemme nyt vei. Matkalla sinne kävimme ihmettelemässä Mirror Lakes järveä jonka vesi oli niin kirkasta että kaikki ympärillä oleva näkyi sen pinnasta kuin peilistä josta nimi. Järvellä oli myös lintuja jotka sukeltelivat pohjaan etsimään syötävää ja niiden touhuja oli kiva seurata kun koko sukelluksen näki ihan pohjaan asti. Ihan perille emme tänään ajaneet koska matkalla oli yksi tunneli joka meni yöksi kiinni emmekä tienneet saiko sen "takana" leiriytyä. Niinpä kurvasimme eräälle self service leirintä alueelle jonne sisäänkirjauduttiin sujauttamalla 6NZD pieneen muovipussiin josta repäistiin autoon todisteeksi yksi suikale. Pussi tiputettiin panssaroituun tolppaan josta Rangeri sen sitten aamulla nouti ja tarkasti että kaikki oli maksun maksanut. Valitsimme paikkamme ihan joen rannasta. Oi sitä Te Namujen määrää, olisi Jynu:kin nöyrtynyt ja pyytänyt tilkkaa Repeliä niinkuin Offia taannoin :)
No comments:
Post a Comment