Tuesday 1 January 2013

Päivä 42 / Day 42    31.12.12         Sydney

Aamulla sai taas nukkua pitkään ja koska illan riennoissa menisi varmasti lähes aamuun ehkä se oli viisastakin. Talon emäntämme kertoi että parhaat paikat ilotuksen seuraamiseen vietäisiin jo heti aamusta, mutta se tuntui jotenkin uskomattomalta koska olimme käyneet satamassa ja alue oli todella laaja. Eihän sellaista aluetta voi edes ihmisillä täyttää? No, käytimme päivän kätköilyyn ja illasta kävimme syömässä Granvillen kuuluisassa kanaravintolassa joka sijaitsee ihan asuntomme lähellä. Ravintolan keittiön savupiipusta pöllähtelee välillä sellaiset sauhut että Suomessa paikalle soitettaisiin välittömästi palokunta. Täällä sitä kutsutaan BBQ Chickeniksi ja siitähän välillä tulee sauhua :)

Aterian jälkeen kämpille suihkuun ja sitten baanalle kohti Sydneyn keskustaa. Katja jätti rahat, puhelimen ja kaiken muun ylimääräisen pois matkasta taskuvarkaita ajatellen. Junalle kävellessä kysyin että mitäs sitten jos eksytään toisistamme? No sulla on niin räikeä paita että sut erottaa jo kaukaa oli vastaus. Hmmm.... Asemalla minulle tuli sitten oikosulku ja hyppäsin junaan viime tingassa kun ovet olivat jo lähes kiinni. Käännyin ympäri ja samassa tajusin miten kävi. Katja jäi laiturille ja minä olin matkalla kohti keskustaa. Nooh. Onneksi mulla oli se värikäs paita yhä yllä. Onneksi olimme juuri päättäneet mille asemalle menisimme ja ajattelin että olisi parasta pitää siitä suunnitelmasta kiinni.
Seuraavassa junassahan Katja sitten perässä tulikin. Oi sitä jälleennäkemisen riemua :)

Pian selvisi että koko Sydney oli ihan sekaisin uuden vuoden takia ja junatkin ajoivat poikkeus järjestelyin. Circular Quay asema oli kokonaan suljettu väen paljouden vuoksi jotenka ajoimme sen ohi seuraavalle asemalla ja lähdimme kävelemään takaisin päin. Emme tienneet että 9pm olisi Cockle Bay:llä alkanut ilotulitus perheille ja kun astuimme metrosta kadulle oli pauke melkoinen. Jokaisen raketin pamaus kimpoili pilvenpiirtäjien keskellä seinästä seinään moninkertaistaen näin metelin. Jos tämä oli perheen pienimmille niin mitä oli luvassa H-hetkellä?

Sataman alueelle saapui viranomaisten arvioiden mukaan yli 1,5 miljoonaa ihmistä ja sellaisen väkijoukon hallitseminen ei ollut mitenkään helppo homma. Muutamassa kohdassa massan keskellä hiipi mieleen ajatus siitä että jokin menee pieleen, niin... Jokaiseen sisäänmeno kohtaan oli rakennettu eräänlaiset shikaanit hidastamaan ihmisten liikkumista ja estämään näin tallaantuminen elävältä. Poliiseja ja turvamiehiä oli, mutta jos tuollainen määrä ihmisiä joutuu paniikkiin ja alkaa liikehtiä tungoksessa on jälki pahaa.


Kansainvälinen tunnelma, lämpöä juuri sopivasti +24 ja ilman suhteellinen kohteus 69%. Kaikki kohdallaan kunnes jotakin odottamatonta tapahtui. Juuri se sisääntuloreitti josta mekin tulimme sisään oli ilmiliekeissä. Kun jotakin odottamatonta tapahtuu kannattaa heti ensimmäiseksi katsoa miten viranomainen tms. taho asiaan suhtautuu. Poliisien naamasta näki että nyt ei ollut leikit kyseessä ja sanoin Katjalle että jos väki lähtee rynnimään niin sitten väkisin sisään johonkin taloon vaikka ikkunasta. Hetkessä liekit olivat jo yli 15m korkeat ja savua oli ihan riittävästi, onneksi kuitenkin olimme tuulen yläpuolella ja suunnassa jossa palo oli oli ihmisillä tilaa liikkua rauhassa. Kebab kärryhän se siellä loimotti. Tuli sekä kebabista että kioskista varmasti kypsää. Paikalla oli hetkessä helikopteri joka ohjasi tilannetta ja joukkoja jotta ne pääsivät palon kimppuun. Ja sitten lähes saman tien kajahti. Austraalian oma tyttö Kylie Minogue painoi napista ja ilotulitus lähti käyntiin. Olimme paikassa josta näimme vain sillan ja osan pilvenpiirtäjien huipuista mutta äänet kuuluivat kaikkialta ja hyvin.
Tulitus oli suunniteltu niin että koko kaupunki oli osa sitä. Raketteja ammuttiin lukuisista paikoista eikä varmaankaan kukaan paikalla olijoista nähnyt sitä kokonaan. Tulitus nähtävissä täältä. Olihan mättö.




Omalla pokkarilla kuvat ovat mitä ovat mutta yritimpähän kuitenkin. Samantien kun tulitus loppui alkoi porukkaa virrata kohti metroasemia. Vasta siinä vaiheessa sitä tajusi paljonko on paljon. Oli todella epämielyttävä tunne mennä maan alle metroon kun tiesit millainen määrä ihmisiä oli tulossa perääsi liukuportaisiin. Täältäkään ei pois pääsisi vaikka kuinka yrittäisi onneksi kuitenkin täälläkin oli rakennettu niitä shikaaneita joilla liikettä hidastettiin ja lisäksi viranomaiset säännöstelivät ylhäällä ihmisten pakkautumista alempiin kerroksiin. Se on sitten sanomattakin selvää että junat olivat enemmän kuin täysiä mutta pääasia oli että tulitus tuli nähdyksi edes osittain ja kämpille päästiin turvallisesti takaisin. Jos joku haluaa joskus uuttavuotta tänne tulla juhlimaan ja varta vasten nähdä tulituksen kannattaa vuokrata kimpassa vene ja mennä satamaan sitä katsomaan. Tuntien liikkuminen ihmismassojen keskellä ei ole herkkua ja rakennusten keskeltä koko tulitusta ei voi nähdä.


No comments:

Post a Comment