RWY AHEAD

Päivä 32 / Day 32   Friday  21.12.12   Great Ocean Rd.

Aamulla kurkimme verhon raosta jotta miltä maisema näyttää valoisaan aikaan. Oli sitten aamutuimaan parkkipaikalle ilmaantunut surffareiden autoja ja siellä seassa olimme mekin. Aamukahvia kelpasi keitellä tälläisissä maisemissa ja miettiä päivälle jotakin suunnitelmaa.

Kauaa ei tarvinnut aamukahvia keitellä kun viereiseen parkkiruutuun kurvasi Park Ranger kaksikko.
Toinen alkoi keräillä roskia ja toinen tuli koputtamaan ovelle. Ystävällisesti kysyi olimmeko yöpyneet paikalla eikä sitä käynyt tukkapystyssä tyynyn kuva poskessa kieltäminen. Piti siinä sitten puhuttelun ja kertoi että moinen toiminta on ankarasti kielletty ja että 200 dollarin sakko tiketti on nyt tosi lähellä. Minulla oli samaan aikaan skype yhteys Suomeen Jynu:lle joka nauroi linjalla kun kerroin mitä oli tapahtumassa. No onneksi täti ymmärsi että teko ei ollut tahallinen ja että emme ainakaan ymmärtäneet vielä eilen kuinka moitittavaa se oli. Päästi meidät varoituksella ja hakipa vielä autostaan esitteet alueen ilmaisista camping paikoista. Tätä kutsuisin palveluksi, saisi Lohjankin pysäköinnin valvonta vähän miettiä kun sakottavat turisteja jotta mitä kerrottavaa on kotona paikkakunnasta. Kysyi vielä kumpaan suuntaa olimme menossa ja kertoi ilmoittavansa meistä muillekkin rangereille menosuunnassamme. Seuraava yö ei kuulemma olisi ihan niin edullinen. No torujen jälkeen ei varsinaisesti enään ollut kiire mihinkään jotenka kävimpä vielä rannalla kuikuilemassa.

Matkustaminen täälläpäin onnistuu mainiosti ihan tavallisellakin autolla koska lähes joka kylästä löytyy hyvät yleiset wc:t, suihkut ja ruuan teko mestat alá BBQ. Tässä eräs reitin varrelle sattunut sellainen. Kyllä tuossa kelpaa kokata pöperöt vaikka isommallekkin porukalle.

Puitteet ovat tietysti mahdollisia vain vero rahojen järkevällä käytöllä ja sillä että apina lauma (lue vandaalit) eivät heti seuraavana päivänä pistä paikkoja remonttiin.

Seuraavaksi vuorossa oli taas vähän vesiputousta. Täytyy myöntää että omaa silmää nämä eivät enään hivele ollenkaan kun näitä on näkynyt niin useasti.

Putoukselle vievältä polulta sain hyviä kuvia josta näkyy millaisissa maisemissa Great Ocean Road todella kulkee.

                                           Tämä kuva vähän matkaa putoukselta eteenpäin

Päivällä lämpötila alkoi taas kivuta melko korkeaksi ja kun sopiva parkkipaikkakin merenpinnan tasolta löytyi päätimme käydä vähän uimassa. Campervanissa oli myös suihku jotenka napsautin lämpimän veden lämmittimen päälle ennenkuin kirmasimme rannalle.

Alimmainen "herkistely" on täysin Katjan keksintö mutta kieltämättä ihan hyvä fiilisfoto. Ranta ei ollut vartioitu eli paikalla ei ollut pelastuspalvelua ja kyltit varoittivat voimakkaista virtauksista. 1m x 1m metriä vettä painaa tonnin ja täällä sitä oli liikkeellä runsaasti. Näin ollen varsin mallikkaasta ruhostanikaan ei ollut juuri hyötyä aallon pauhuissa. Seurasin tilanetta ennen veteen menoa ja huomasin että vesi "kertyy" ranalle kun aaltojen taajuus on sopiva. Kun vettä on rannalla enemmän kuin tulevissa aalloissa virtaus kääntyy rannalta takaisin mereen. Juuri tuo paluu virtaus on ilmeisesti se vaarallinen tekijä. Ainakin sen voiman tunsi jo ihan polven syvyydellä. Aurinkorasvaa emme viitsineet alkaa levittelemään jotenka aikaa auringossa ei kovin montaa minuuttia ollut. (En muista koskaan ennen olleeni tälläisessä grillissä.) Virkistävän pulikoinnin jälkeen autolla odotti lämmin suihku jolla sai huuhdeltua hiekat ja suolat pois iholta.

Seuraavaksi matka jatkui kohti Cape Otway nimistä niemeä ja siellä olevaa majakkaa. Matkaa päätieltä niemen kärkeen oli jokunen kilometri. Sivutie oli  kiemurtelevaa  ja kapeaa. Ennen majakkaa tien läheisyydessä oli suuri Eukalyptus-metsikkö ja siellähän oli sitten muutakin :)

                                     

Aika hauskoja kavereita paitsi kun olivat päiväunillallaan. Minulla oli jotenkin sellainen kuvitelma että Koalat olisivat jotenkin hitaita ja kömpelöitä kuten laiskiaiset. Sain kuitenkin videolle veijareiden touhuja ja ihan ripeitä ovat jos sille päälle sattuvat. Näin jopa yhden veijarin hyppäävän oksistosta suoraan puun runkoon kiinni. Hauskoja ja kova äänisiä jos asiaa tuli. Ääni muistutti etäisesti gorillan korinaa.

No tuli siellä majakallakin käytyä vaikka Koalojen seuraamiseen aika kaun menikin.

Päätielle palatessa ihmettelimme vielä Koalojen touhuja melko tovin. Ja kun vielä 12 Apostolia-niminen kohde mahtui tälle päivälle/tälle reitille, alkoi reitti pikkuhiljaa lunastaa sille maineensa arvoista paikkaansa.

                                           Kivien synty

                                 

Rannalla näkyi runsaasti pingviinien jalanjälkiä mutta valoisalla itse veijareita ei näkynyt ja illaksi ei jääty niitä väijymään. Seuraava yö tulikin sitten vietettyä kiltisti leirintäalueen porttien sisäpuolella. Saimme auton akut täyteen, tankit täyteen vettä ja lika vedet dunpattua pois kyydistä. Kun vielä pääsi pitkään ja lämpimään suihkuun niin kyllä uni maittoi.