Yön nukkumapaikkamme oli ehkä vähän turhankin meluisa mutta aina halvalla ei saa hyvää joten ei auta valittaa. Lähistöllä oli satama josta lähti isohko autolautta aamulla ja Katja heräsi sen kolmeen sumutorven töräykseen. Lisäksi ihan vierestä meni yhsi Tasmanian valtateistä jolla oli kova rekka liikenne ja rekat käyttivät juuri parkkipaikan kohdalla pakokaasujarrua joka on varsin meluisa keksintö.
Näkymää parkkipaikalta jossa yömme vietimme. Täältä lähdimme aamukahvin keiton jälkeen ajamaan kohti Tasmanian koillis-osia. Suunnitelmiin kuului poiketa parissa mailman perintökohteessa mutta tällä kertaa ne olivat aika mitään sanomattomia. Toinen oli vanha kartano Woolmers jonka pihassa kävimme kääntymässä mutta emme maksaneet kierroksesta ja näin tutustuminen paikkaan jäi varsin pintapuoliseksi.
Täältä ei ollut kuin muutama kilometri toiselle mailmanperintö kohteelle Brickendon:in farmille joka oli todella vaatimattoman näköinen.
Viimeistään tässä vaiheessa alkoi käydä selväksi että Tasmaniaan ei kannata tulla jos aikaa on alle viikko. Alue on niin laaja ja nähtävää niin paljon että joka paikkaan ei vaan kerkeä lyhyellä käynnillä. Karsimme osaa paikoista tässä vaiheessa ja suuntasimme seuraavaksi St. Helens:in kaupunkia kohti josta oli hyvä tie suoraan etelään. Täällä poikkesimme taas muutamalle kätkölle ja aika mielenkiintoiseen paikkaan taas päädyimme. Kätköllä oli kaksi erikoista luonnon muodostelmaa.
Minulle saaren muodosta tulee mieleen jokin lintu, pöllö ehkä.
Ajan puutteen vuoksi jouduimme lähtemään täältä suoraan etelään kohti Hobarttia mutta yksi kohde oli vielä listalla ennen auton palautusta, Port Arthur nimittäin. Ajo sinne kesti monta tuntia ja pimeää ehti taas tulla ennen kuin perille pääsimme. Yöpaikka arvottiin jo sitten ihan pimeällä mutta meren äänistä päätellen aamusta tulisi mainio.
No comments:
Post a Comment