Päivä 109   Torstai 7.3.2013    Rangiroa

Aamupalan jälkeen majoituksemme emännän piti heittää meidät autolla Avatorun kylään joka sijaitsee pohjoispäässä sitä kohtaa atollia jossa on yhtenäistä tietä ja jossa lähes kaikki asuvat. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos koska läheiseen satamaan oli saapumassa yhteysalus Aranui III.

Tässä vaiheessa ajattelimme mennä lounaalle viereiseen snäkäriin ennen kuin se olisi täysin ruuhkautunut turisti tulvasta. Jonkin aikaa siinä meni ennenkuin alus oli tukevasti kiinni laiturissa ja sitten alkoi melko vilkas avohärdelli. Matkustajat poistuivat laivasta ensin ja samaan aikaan alkoi lastin purku, tosin tavalla jollaista en ollut ennen nähnyt. Laivan nostureilla nostettiin pienempi paatti purettavan lastin viereen ja lasti siirrettiin siihen mies voimin. Sen jälkeen pienempi paatti miehistöineen ja lasteineen laskettiin veteen laivan taakse josta se ajoi laituriin.

Ravinto atollisaarilla on varsin yksipuolista paitsi jos on varaa syödä export tuotteita. Koska niihin ei varaa paikallisilla juuri ole oli juuri ruoka ja erityisesti tuoreet hedelmät Marquise saarilta se mitä kansa täältä oli tänään tullut hakemaan. Kun hedelmä lasti vihdoin saatiin koko kansan nähtäville alkoi niin hillitön meteli ja huuto että päätin perääntyä vähän etäämmälle kuvaamaan moista kaupankäyntiä.

Siinä vaihtoi hedelmät ja raha omistajaa niin nopeasti että harvoinpa tulee moista nähtyä. Ja voi niitä ilmeitä kun porukka poistui paikalta hedelmineen. Silmät säihkyivat ja suu oli hymystä soikeena.

Tässä vaiheessa kello olikin jo sen verran että oli aika palata majoitukseen koska minua tultiin noutamaan ensimmäiselle sukellukselleni tällä reissulla. Vähän jänskätti kun tiedossa oli sukellusta taas pitkästä aikaa, minulle täysin vieraassa ympäristössä täysin vierailla varusteilla. Viimeisen 10v vuoden aikana olen käynyt kerran sukeltamassa Riston (Lortti) kanssa Montolan kaivoksella "luvattomalla" yösukelluksella. Ihan pikkasen piti siis muistella miten kaikki nyt oikein menikään. No onneksi opas ymmärsi yskän ja otti minut tukiopetukseen ensimmäisen sukelluksen ajaksi.

Sukelluksen johtotaulu

Auringolla lämpiävät suihkut

Keskus mereltä päin

Pullontäyttöasema laiturin päässä 

Kompura

Välivarasto valmiille nitroxille 200bar

Täyttöasema laiturilla

Sukelluskeskuksen ote koko touhuun oli todella ammattimaista ja väitän että näin hyvin tätä harrastusta ei ole organisoitu missään muualla. Edellisenä iltana täytin kaavakkeen ja opas piti lyhyen haastattelun ja tarkasti mm. kortitukset ja tilasimme vakuutuksen voimaan DAN:ilta. Tänään sitten kaikki pelit ja vehkeet oli valmiina veneessä ja nouto oli kotiovelta minuutilleen silloin kun pitikin. Märkäpukua (3mm shortsi) pukiessa opas piti hyvän priifin siitä millainen päivän sukellus tulisi olemaan. Myös keskus oli uusi ja sen rakentamiseen ja varusteluun oli käytetty rahaa todella runsaasti. Pullojen täyttö esim. tapahtui alle minuutissa suoraan laiturilla jotta pulloja ei tarvinnut kuljetella kauaksi veneestä. Paineistettu kaasu tuli putkilinjaa pitkin keskuksen kompura tiloista laiturilla sijaitsevalle täyttöasemalle.

Päivän dyykki tehtiin Passe de Tiputa nimiselle alueelle joka oli yksi niistä väylistä mistä laguunin vesi vaihtui aina vuoroveden tahdissa. Ensimmäisellä sukelluksella emme kuitenkaan tehneet niitä kuuluisia virtasukelluksia vaan opas halusi ensin nähdä kuinka porukka toimi vedessä. (seuraavat kuvat eivät ole minun omaisuuttani/ottamiani ja taitavat olla vasta huomiselta mutta laitan ne tähän)

Sukellukselle lähtiessä opas kyseli minulta paljonko laitetaan lyijyä vyölle mutta vastasin heti että ei hajuakaan. En ole koskaan sukeltanut suomen ulkopuolella (suolainen vesi), alumiini tankilla saati märkäpuvulla ennen tätä ja kun viimeksi olin vedessä oli ympärilläni 20kg vähemmän kelluttavaa rasvaakin kuin tänään. Kuusi se antoi ja se tuntui mielestäni todellä vähältä olisin laittanut 12kg. No otti se vissiin säälistä 1kg reserviin itelleen taskuun. Sukelluksen aikana tankissa oleva ilma kuluu ja tekee tankista kevyemmän sukelluksen loppuvaiheessa. Tästä taas seuraa se että sukelluksen lopussa on vaarana että sukeltaja nousee pintaan tahtomattaan jos on liian kevyesti painoitettu tai ainakin joutuu tekemään ylimääräistä uintia pysyäkseen pinnan alla. No melko pian eli saman tien se antoi mulle sen kilon lisää ja silti tuntui siltä että muutama vielä ei olisi ollut pahitteeksi. Muuten ei hommassa siten mitään ihmeempää ollutkaa. Ylimääräinen jännitys momentti ja luvattoman huono kunto tietenkin aiheutti sen että ilmaa kului ehkä vähän liiankin kanssa mutta väliäkö tuolla kun sitä oli kuitenkin riittämiin lähes tunnin sukellukselle.

Kun VA-kameraa ei itsennäni mukana ollut ei voi muuta kuin vakuutella että aika huikeat olivat näkymät pinnan alla. Korallia ja kalaa oli sitten ihan joka laista ja niiden väritys ihan kuin toiselta planeetalta. Muutenkin koko sukellus meni ihan mallikkaasti mikä ihmetytti vähän itseänikin. Oletin että jotakin säätöä saan aikaiseksi ja pinnalla sitten oppaan torut mutta eipä siinä sen suhteen niin käynyt.

Sukelluksen jälkeen ajoimme veneellä takaisin keskukselle jossa pikainen kamojen huolto ja sovimme samalla huomiset sukellukset alkavaksi heti aamulla.

Päivä 108    Keskiviikko 6.3.2013    Bora bora / RANGIROA

Tänään oli taas vaihteeksi matkapäivä joten heti aamusta kamat kasaan ja kohti kenttää. Koska täällä kenttä tosiaan on eri saarella tarvitsimme taas Air Tahitin lauttaa sinne päästäksemme. Lautalla näimme tuttuja hahmoja joiden kanssa oli muutama sananen tullut vaihdettua Nuku Hiva:lla. Kun aikaa oli turinoimme siinä hetkisen ja selvisi että he ovat mailmanympärysmatkalla ja että myös heillä oli matka bloki. Se löytyy täältä 33000miles.

Lauttamatkalta kuvattuja Bora Boran kuuluisia over water bungaloveja. Kentälle päästyämme lähtöselvitys sujui ripeästi ja aikaa jäi mm. ikkunaostoksille. Mitäs sanotte tästä laukusta? Se on suora kopio Crocs kengästä mutta ei Crocsihn valmistama.

Crocs dna ?

Jo tutuksi tullut ATR 72

Liekö tämä sen toissapäiväisen koristähden leikkikalu,
ainakin rekisteri alkaa N:llä eli Neutral amerikassa.

Viimeinen silmäys Bora Boralle ennen koneeseen nousua.

Lento aika Rangiroalle oli tunnin luokkaa joten pitkään ei taaskaan tarvinnut koneessa istua. Koneesta Rangiroan muodon hahmotti helposti ja sen valtavasta koosta sai hyvän käsityksen.

Rangiroan Blue Lagoon. Laguuni laguunissa.

Rangiroa on Tuamotusaariin kuuluva atolli Raskan Polynesiassa. Se sijaitsee noin 350 kilometriä Tahitista koilliseen ja on yksi mailman suurimmista atolleista. Asukkaita 3210. Suomeksi Rangiroa tarkoittaa avaraa taivasta. Atollista lisää Wikissä.

Kuten kartastakin näkyy täällä on saaria vierailtavaksi jos vaan aikaa ja rahaa riittää. Kartassa alhaalla myös monen ongelman keskipiste Mururoa.

Heti koneesta ulos astuttaessa ilmasto loi vasten kasvoja. Ihan järkyttävän kuumaa ja kosteaa mutta pikkuhiljaa siihen oli jo tottunut. Farkut ja vaelluskengat yms. olivat päällä vain sen takia että laukku piti saada koneeseen mahdollisimman kevyeksi koska meillä oli lipuissa se 10kg limiitti.

Keskellä atollia kulki vain yksi tie. Tässä kuva kumpaankin suuntaan lentokentän kohdalta. Kuten kuvastakin näkyy pientä laittoa olis vaille tosin eipä näy juuri liikennettäkään vaikka kone on juuri laskeutunut ja siis oli vilkkain aika päivästä. Kentällä oli majoituksesta emäntä vastassa ja taas oli kaulassa hei. Tällä kerteen mukana oli myös jotakin punosta pelkkien kukkien sijaan. Kuvaa niistä ei nyt jostakin syystä enään löydy :(  Majoituksella kaikki olikin sitten viimeisen päälle eikä moiteen sijaa löytynyt mistään tai no hinnasta. 4 yötä puolihoidolla 771€

Näkymä sangystä. Piti nukkua tulpat korvissa koska meren pauhu oli niin valtava.

Keskellä terassia näkyvä musta ympyrä on sadevesisäiliön kansi. Atollisaarilla ei voi tehdä kaivoa koska maaperä on pelkkää kuolutta korallia se ei suodata suolaa pois vedestä. Majoituksessa oli tarjolla myös polkupyöriä ja niille olikin käyttöä koska ruokaa oli tarjolla vasta illalla.

Ensin kuitenkin pyöräilimme läheiseen Top Dive sukelluskeskukseen ja ostin itselleni 10 kerran sukelluskortin ja vakuutukset DAN:lta voimaa huomiselle. Viimeisen 10 vuoden aikana olen kerran käynyt Riston (Lortti) kanssa Montolan kaivoksella yhdistetyllä yö/luola sukeluksella joten hivenen mietitytti miten kaikki oikeen taas tässä lajissa piti hoitaa. No siitä lisää huomenna.
Seuraavaksi poljimme vastatuulessa saaren kärkeen jossa oli muutamia snack:jä auki tähän aikaan päivästä.

Ei hullumpi paikka pikaruokalalle. Sieltä löytyi myös opaste lähimmälle WiFi paikalle jos nettiin teki mieli. Paluu matkalla sitten pysähdyimme rantaan kohtaan jossa korallia oli rannassa varsin riittävästi.

Alimmasta kuvasta näkyy hyvin atollin rakenne. Se tosiaan on pelkkää kuolutta kerrostunutta korallia. Kun tiedetään että koralli kasvaa muutan millin vuodessa ja että Rangiroan koko on todella valtava (300-500m leveä ja ympäri ajettuna 200km pitkä) menee koko atollin rakentumiseen kuluva aika helposti käsityskyvyn yli. Iltapäivästä menimme vielä omaan rantaamme ottamaan muutamia valokuvia riutasta. Riutta alkoi heti rannasta ja ulottui n.50-100m päähän rannasta. Valtavat aallot murtuivat siihen ja itse riutalla oli melko helppo kävellä. Heti riutan reunasta ulospäin oli todellista äkkisyvää ja tod. näk. 100m siitä merelle päin syvyyttä oli jo useampi sata metriä. Kävelin n.10m päähän riutan reunaa ja piti olla varovainen isoimpien aaltojen kohdalla. Vesi oli niin kirkasta että koralleista sai kuvia ihan pinnaltakin.

Aalto murtuu riuttaan

Osu muttei uponnut

Kun saarilla elämä on melko eristäytynyttä rakennetaan täällä talotkin siitä mitä saareltä löytyy eli korallista ja puusta.

Tuosta aallokosta riutan reunalla on olemassa hyvä video josta nuo kuvat on leikattu kun edelleenkään google ei anna lupaa videon tänne laittamiseen ??